(Alkusanat: vaikka blogi väittää tämän tekstin julkaistun maanantaina 17.10. niin käytännössä kirjoitin tämän kokonaan sunnuntaina. Pitäkää se mielessä, kun luette tätä!)

Vaihdossa ollaan siis päästy puoliväliin! Tänään iloitsin sitä, että kahdeksan viikkoa olen täällä selvinnyt ja nyt tarvitsee enää toinen samanpituinen pätkä täällä virua. Hieno on fiilis.

Jatkanpa kuitenkin nyt siitä, mihin viimeksi pari viikkoa sitten perjantaina jäin. Lokakuu tosiaan alkoi myös Tanskassa ja varsin lämpimissä merkeissä. Ensimmäisenä päivänä, eli kaksi viikkoa sitten lauantaina en lopulta tehnyt mitään sen kummempaa, kuin käväsin kämppikseni Anokheen ja norjalaisen Jelenan kanssa illalla eräässä baarissa keskustassa. Paikan nimi liittyi jotenkin pingikseen, koska siellä sellaista myös pelattiin. Todella erikoista. Mutta ainakin oli Tanskan mittapuulla varsin edullinen paikka, mikä oli tietysti ihan mukavaa. Ruma kellarihan se silti oli. No joo, laitanpa kuvan niin ymmärrätte.

Siellä sitä vain pingisteltiin. Päätimme myös mennä samalla jengillä seuraavana päivänä katsomaan Vanhan kaupungin, jonne oli tosiaan tuon viikonlopun ajan ilmainen sisäänpääsy.

Kyseessä on siis yksi Århusin päänähtävyyksistä eli alue, jonne on rakennettu "kaupunki" esittämään vanhaa Tanskaa. Vanhin osa tuolla alueella taisi olla jostain 1700-1800 -luvuilta ja uusin 1970-luvulta. Ilmaisen sisäänpääsyn vuoksi alueella liikkui hyvin paljon ihmisiä. Lisäksi lämmin sää saattoi vaikuttaa asiaan. Ulkona oli todella niin lämmin, että huolimatta lokakuusta, piti takki ottaa lopulta pois ja liikkua pelkästään t-paita päällä.


Muun muassa tällaiselta siellä näytti. Vanhoja taloja ja katuja.


Kukka!


Vanhassa kaupungissa sai kokeilla myös puujaloilla kävelyä. Anokhee ei ollut koskaan ennen sellaisia nähnytkään, joten Jelena päätti opettaa häntä.


Omasta lapsuudestani muistan, että puujaloilla kävely oli aina todella hankalaa, enkä nytkään päässyt kovin montaa askelta eteenpäin. Mutta tässä kuitenkin kuva todisteena, että pysyin edes hetken pystyssä. Jelena oli ilmeisesti tehnyt tätä enemmänkin, kun niin vauhdikkaasti kepeillä tepasteli.


Muutaman yrityksen jälkeen myös Anokhee pääsi jaloilleen.


Kaupungista löytyi myös herkkupuoti, josta kävimme ostamassa evästä. Itse nappasin mm. kuvassakin näkyvän marengin, joka oli muuten todella hyvä! Ja huomioitakoon myös se, että Vanhassa kaupungissa henkilökunta oli tosiaan pukeutunut ajan mukaisiin vaatteisiin.


Alueella pääsi myös halutessaan hevosajelulle.


Tällä ei ole mitään tekemistä vanhan ajan kanssa, mutta löysimme yhdestä kaupungin taloista tällaisen peilihuoneen, jossa otimme kuvia. Taloissa pääsi siis liikkumaan enimmäkseen hyvin vapaasti ja moniin oli asetettu esim. huonekaluja ja esineitä esittämältään ajalta. Useimpia ei tietenkään museotyyliin saanut koskea.


Kaupungin lävitse virtasi söpö joki. Ja talotkin olivat suloisia.


Ja lopuksi hieman ylempää katsottuna. Kauempana näkyi myös hieno vanhanmallinen tuulimylly.

Seuraava viikko, eli siis toisin sanoen viime viikko, menikin enimmäkseen Kööpenhaminassa. Asta oli hankkinut itselleen ja minulle sohvasurffauspaikan kaupungista ja Liisi yöpyi jonkun ystävänsä luona. Maanantain tosiaan pysyimme vielä Århusissa sopien haastatteluita ja käytännön asioita. Tiistaiaamuna nappasimme sitten bussin Kööpenhaminaan. Bussimatkasta voin muuten kertoa, että se kestää noin kolmisen tuntia, on halvimmillaan opiskelijoille 140 kruunua (noin 20 euroa) ja siihen sisältyy tunnin lauttamatka Jyllannin ja Själlannin välillä. Hauskaa vaihtelua siis.


Tällaista siis. Kuvassa Liisi ja Asta. Tästä Kööpenhaminan reissusta voisi itseasiassa kertoa hyvinkin paljon, mutta koska ketään ei varmasti kiinnosta kaikki yksityiskohdat siitä, ketä haastattelimme ja milloin, niin laitan tähän vain linkin lopputuotokseen hätäisimmille.

Olimme Kööpenhaminassa siis noin kolme päivää, tiistaista torstaihin. Tuona aikana lähinnä vain kävelimme kilometrikaupalla, kuvasimme, haastattelimme ja kävelimme lisää. Mitä nyt ehkä muutaman kerran menimme metrolla, s-junalla ja bussilla. Keskiviikkona olimme liikenteessä muistaakseni 10 tuntia ja kokonaisuudessaan reissu oli pitkä ja väsyttävä. Ei mikään perus lomamatka siis. Mutta tässä nyt kuitenkin jokunen kuva vielä noilta päiviltä.


Tivolissa oli Halloween-teema.


Liisi kuvaamassa sähköautoja. (Kannattaa katsoa tuo laittamani linkki, niin ymmärtää miksi.)


Levähdystauko puistossa. Kaikille niille, jotka eivät ole ennen raahanneet videokameraa ja kamerajalkaa, kerrottakoon, että on muuten todella raskasta!


Kävimme katsomassa myös miltä Nyhavnissa näytti.


Sateisena torstaipäivänä törmäsimme keskustassa sattumalta myös vanhoihin tuttuihin, eli espanjalais-italialaisryhmäämme, Danielaan, Elenaan ja Darioon. Tehtävänantonahan oli siis se, että kaikkien ryhmien piti kuvata ainakin osa jutustaan Århusin ulkopuolella. Näin ollen tietääkseni lähes kaikki ryhmät kuvasivat ainakin jonkun verran myös Köpiksessä. Hauskaa oli tähän porukkaan törmätä, kivoja tyyppejä kun ovat.

Torstai-iltana palasimme siis bussilla takaisin Århusiin ja perjantaina pidimme ansaitun lepopäivän. Perjantai-iltana vastaanotin luokseni myös ystäväni Jennin ja Jonnen, joiden kanssa sainkin sitten viettää onneksi viikonlopun. Teki todella hyvää, sillä kuten sanottu, kuvausviikkomme oli ollut sekä fyysisesti että henkisesti hyvin raskas.


Lauantaina menimme ensimmäisenä Aros-taidemuseoon, jossa olin itse tosiaan käynyt jo ensimmäisellä viikollani täällä. Siispä enemmän kuvia aiheesta löytyy myös täältä aikaisemmasta kirjoituksestani. Kiva oli kuitenkin mennä sinne uudestaan, sillä edellisellä kerralla yksi kerros jäi meiltä kokonaan näkemättä. Ja ilmeisesti Jenni ja Jonnekin tykkäsivät paikasta. Ainakin sen joistain osista.


Ensimmäisessä kuvassa siis katon värisateenkaari, mutta väriäpä löytyi myös muualta! Nimittäin juuri siitä kerroksesta, joka viimeksi jäi näkemättä. Oli varmaankin paras kerros katon lisäksi, eli hyvä, että sinne tuli nyt mentyä. Tässä huoneessa oli siis jotain savua ja erilaisia värejä. Oli todella jännittävä, sillä eteensä ei nähnyt kuin ehkä metrin verran, jos sitäkään.


Sielläpä sitten otimme hassunvärisiä kuvia.


Museon jälkeen lähdimme kiertelemään hiukan Århusin keskustaa. Ensimmäistä kertaa kävin myös tuomiokirkon sisällä, missä oli muuten aika hienoa! Ensi kerralla yritän napata sieltä myös pari kuvaa. Suuntasimme kuitenkin lopulta syömään jonnekin buffetpaikkaan, jossa jouduimme yllätykseksemme maksamaan myös jäätelöstä, vaikka emme niin uskoneet.


Hyvää jäätelö kuitenkin oli ja sitä oli paljon. Jenni halusi ikuistaa oman annoksensa kameralle. Keskustakierroksen jälkeen suuntasimme asunnolleni ja kauppaan. Illemmalla kasasimme hienot herkkulautaset ostoksistamme ja näin hienolta näytti!



Hankala sanoa, molemmat yrittivät kovasti. Jonnen kanssa taas yritimme saada aikaiseksi jonkinlaisen kaverikuvan, siinä kunnolla onnistumatta. Tämä kuva on yksi monista, enkä tiedä onko edes paras. Ja ei kannata kysyä, miksi Jonne pitelee järkkäriäni kätösissään.


Lopulta pitkän harkinnan jälkeen päätimme kuitenkin raahautua vielä takaisin keskustaan. Päätin esitellä viime viikolla kokemani pingispaikan myös heille, joten menimme siis sinne. Siellä joku satunnainen henkilö tarjoutui ottamaan meistä kuvan, joten näin hehkeiltä näytettiin.


Tuolta menimme vielä yhteen paikkaan, jonka nimeä en tosin muista. Yhden maissa suuntasimme kuitenkin nukkumaan, sillä seuraavan päivän suunnitelmiin kuului päiväreissu Saksaan.


Jonne ja Jenni olivat tosiaan vuokranneet auton käyttöönsä jo Kööpenhaminasta, josta he ajoivat Århusiin. Silläpä hurautimme sitten myös parin tunnin ajomatkan päähän Saksan puolelle, lähimpään mahdolliseen kaupunkiin. Tämä kaupunki on nimeltänsä siis Flensburg. Koskaan en ollut kyseisestä paikasta ennen kuullut, mutta tiedänpähän nyt senkin.


Sunnuntain vuoksi kaupungissa ei kovin paljon ollut elämää. Eniten sitä löytyi satamasta, jossa oli veneiden lisäksi myös markkinat.


Ostimme Jennin kanssa markkinoilta suklaatikkarit, joista paljastui ikävä kyllä salmiakkisisus. Minä kun en huonona suomalaisena ole koskaan salmiakista piitannut. Suurimman osan tikkarista sain kuitenkin syötyä. Jenni söi omansa kuitenkin valittamatta.


Tämä portti oli turisti-infon ulkopuolelta nappaamamme kartan mukaan kaupungin symboli.


Keskustassa roikkui jostain kumman syystä älyttömät määrät kenkiä.


Kivan näköistähän tuolla oli, mutta hyvin hiljaista. Lopulta kävimme vain eräässä ravintolassa syömässä ja lähdimme ajamaan takaisin Tanskaan. Koko matka meni sateessa, mutta Jonne sai meidät turvallisesti perille.

Maanantaiaamuna he lähtivätkin takaisin Suomeen ja itse palasin pitkästä aikaa kouluun. Siellä aloitimmekin pitkän editointiprosessin, joka päättyi vasta torstai-iltapäivänä, deadlinen aikoihin. Kävimme tosin tekemässä vielä yhden haastattelunkin tiistaina Århusin yliopistolla, mutta kaiken kaikkiaan viikko meni editoidessa. Kaikista hurjin päivä oli keskiviikko, jolloin oli koulussa yhteen noin 18 tuntia, aamuyhdeksästä aamuyö kolmeen. Hyvin luultavasti raskain koulupäivä, mitä tulen koskaan kokemaan. Tai mitä olen kokenut.


Lopulta kaikkien säätämisien jälkeen saimme juttumme valmiiksi. Kuvassa Asta editoi omaa versiotaan torstaina. Ilman häntä en olisi ehkä tästä jutusta koskaan selvinnyt, sillä todettakaan lyhyesti, etten koskaan ole tavannut yhtä hankalaa työkaveria kuin Liisi. En kuitenkaan vieläkään halua ihmisistä täällä pahaa kirjoittaa, joten enempää en sano. Nämä viikot olisivat vain voineet olla huomattavasti helpommat mukavamman henkilön seurassa.

Ja niin lopulta ollaan tässä viikonlopussa. Perjantaina tai lauantaina en tehnyt oikeastaan mitään, sillä halusin vain nollata aivoni. Tänään kävimme Astan, Bellen ja Martinan kanssa jäähallissa luistelemassa, mikä olikin varsin hauska kokemus. Jalkoihin koski, mutta muuten luistelu oli ehkä jopa hauskempaa kuin muistoissani. Edellisen kerran olin sitä siis kokeillut varmaan kymmenen vuotta sitten. Sieltä ottamani kuvat ovat niin kehnoja ja epätarkkoja, etten niitä tässä nyt laita esille.

Huomenna saamme sitten kuulla palautteen tuolle tekemällemme liikennesaasteen vähentämis -jutulle. Saa nähdä, mitä sieltä tulee. Edellisestä luomuruokajutusta saimme muuten B+:n, jos en sitä ole muistanut kertoa. Tämä siis vastaa Suomen yliopistoasteikolla neljä plussaa, joka oli oikein kiva arvosana. Kovasti epäilen, voimmeko tällä ryhmällä ja tällä videolla päästä nyt samaan.

Ai niin, ja yksi tärkeä asia piti täälläkin vielä muistaa kertoa! Sain sen mediamaksuasian hoidettua. Menin käymään kansainvälisten asioiden osastolla koulussamme silloin maanantaina, ennen kuin lähdimme Kööpenhaminaan. Kerroin asiani ja sen, kuinka epäreilulta minusta tuntui se, että minulta vaadittiin sellaisen maksun maksamista, mistä kukaan ei ollut minulle etukäteen varoittanut. Lopulta hoidettuaan asiaa koululta ilmoitettiin minulle pari päivää myöhemmin, että he maksavat maksun puolestani, sillä en tiennyt siitä. Ja tästä lähin he aikovat varoittaa tulevia opiskelijoita näistä "tv-lupatarkastajista". Olin hyvin iloinen, sillä nyt minun ei itse tarvinnut maksua maksaa ja sain samalla autettua tulevia opiskelijoita. Hyvä Linda!

Mitäpäs muuta... Ei kai tässä nyt sen ihmeempää. Alkavalla viikolla aloitamme myös seuraavan ja samalla viimeisen tv-juttumme teon ennen lopputyödokumenttia. Eikä sitä itseasiassa tehdä kuin ainostaan ensi viikko, sillä deadline onkin jo seuraavana maanantaina, 24. päivä. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, jälleen uuden ryhmän kanssa. Sen voinkin muuten myös jo paljastaa, että olemme nyt päättäneet tehdä tuon lopputyömme, 15 minuutin dokumentin Astan ja Bellen kanssa. Lähinnä siksi, että pidämme toisistamme, emmekä halua enää työskennellä vaikeiden ja aggressiivisten yms. "hullujen" kanssa. Vaikka emme siis ole ehkä niitä parhaita henkilöitä tekniikan yms. kanssa, niin meille on tärkeintä, että ryhmässä on ihmisiä, joiden seurassa on kiva olla. Näitä parempia ryhmäkavereita en olisi osannut toivoa.

Eniten tällä hetkellä kuitenkin odotan Anttini tänne saapumista reilun viikon kuluttua, 25. päivä. Pari päivää sen jälkeen onkin sitten syntymäpäiväni. En ole vielä päättänyt, pidänkö juhlia vai en, se jää myös nähtäväksi. Näistä kerron sitten enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

Ja jos muuten nyt luulitte, että minulla olisi täällä vihdoinkin jotenkin erityisen paljon helpompaa, koska en valittanut nyt niin paljon kuin yleensä, niin turha luulo. Eipä tämä koti-ikävä tästä varmaan katoa. Mutta palaan asiaan parin viikon päästä, mo!